Mielitekoja, hormonipiruja ja meille asumaan muuttanut Nukkumatti

Jee, huomenna ensimmäinen ultra. Pikkuinen on pysynyt sisällä, nyt vain kuullaan ja nähdään onko kaikki niin kuin pitää. Ja huomenna sitten vuodatankin taas kaiken sen osalta tänne.

Pahimpien pahoinvointien ja huimausten jäädessä taakse, olen löytänyt itseltäni muita oireita. Eivätkä ne ota hellittääkseen, toisaalta mieluummin nämä oireet kuin se aamupahoinvointi. Itse voin sanoa päässeeni erittäin helpolla pahoinvoinnin kanssa, koska oksensi ne kolme kertaa *kop, kop, kop*. Mutta se jokahetkinen etovaolo, joka edelleen yllättää välillä nälän pitkittyessä.

Mieliteot voi mitä teettekään mun kropalle, se on kuntopiiriä vauvan ehdoilla tulevaisuudessa. Mun mieliteot on jotain aivan käsittämätöntä, rakastan nykyään roskaruokaa. Eilenkin synttäreideni kunniaksi oli aika hakea McFeast ateria drive-inin kautta kotio, mieskin jo valittaa omasta vararenkaan alkavasta kasvusta. Viime viikon perjantaina oli taas saatava pizzaa, smetanapizzaa. Ja ah ne Prismassa myynnissä olevat valkosipulisuolakurkut, oi mitään ihanempaa ei enää olekkaan maailmassa. Tykkään tosin tämän roskaruoan lisäksi tomaateista ja maidosta, näitä menesi usempi litra sekä kilo. Onneksi on edes jonkinlainen itsehillintä tallella, varsinkin kun olen allerginen näille maukkailla punaisille ystävilleni. Tosin nyt en ole oireista kärsinyt, josta neuvolantäti aiemmin sanoikin "allergiat voivat raskauden aikana lieventyä tai kadota hetkellisesti kokonaan". Sama juttu maidon kanssa, kartoin kyseistä tuotetta kuin ruttoa, koska sain sillä tavaralla mahani aina kipeäksi ja sekaisin. Saanko nyt? EN!? Näin se raskaus sitten muuttaa ihmistä.

Sitten niihin hormoonihirviöihin ja meille muuttaneeseen Nukkumattiin (kaipaako kukaan voin lahjoittaa?). Voisin nukkua vaikka koko päivän, aivot ovat ajat sitten siirtyneet horrostilaan. Enkä voi sanoa että pitkät työpäivät ennen kesälomaa helpottaisivat tilannetta, valmistaudunko siihen tulevaan unettomuuteen? Liian "vähäiset" yöunet (8-10h) aiheuttavat sen, että saatan saada helpostikkin hermoromahduksen. Olen lapsesta asti ollut erittäin tempperamenttinen, ja nyt kun siihen lisätään nämä raskaushormoonit ja väsymys olen kahta kamalempi. Kiihdyn nollasta-sataan alle sadasosasekunnissa ja lasken kymmeniä kertoja päivässä kymmeneen. Eilen mieheni sai kuitenkin kärsiä mummini lisäksi hormonihirviön pyörremyrskystä, ja olen erittäin onnellinen siitä että pääsen lomalle. Purkasin ärsyyntymistä, kiukkua ja vihaa isoäidilleni 1.5tuntia puhelimessa. Tiedän ei tämä lapsellekaan tee hyvää, ja kärsin muutaman viikon päästä ennen aikaisista supistuksista ellen edes hetkellisesti pysty rauhoittumaan. Ja mitä tällainen kiukku sekä stressi edes voi vaikuttaa lapsen luonteeseen tai kehittymisestä puhumattakaan. Nyt vain huomisen jälkeen siirryn mielelläni hetkeksi pois työkuvioista, nautin rakkaan aviomieheni seurasta, lomasta, nukkumisesta ja ennen kaikki tästä pienestä kehittyvästä esikoisesta mahassani.