Mielitekoja, hormonipiruja ja meille asumaan muuttanut Nukkumatti

Jee, huomenna ensimmäinen ultra. Pikkuinen on pysynyt sisällä, nyt vain kuullaan ja nähdään onko kaikki niin kuin pitää. Ja huomenna sitten vuodatankin taas kaiken sen osalta tänne.

Pahimpien pahoinvointien ja huimausten jäädessä taakse, olen löytänyt itseltäni muita oireita. Eivätkä ne ota hellittääkseen, toisaalta mieluummin nämä oireet kuin se aamupahoinvointi. Itse voin sanoa päässeeni erittäin helpolla pahoinvoinnin kanssa, koska oksensi ne kolme kertaa *kop, kop, kop*. Mutta se jokahetkinen etovaolo, joka edelleen yllättää välillä nälän pitkittyessä.

Mieliteot voi mitä teettekään mun kropalle, se on kuntopiiriä vauvan ehdoilla tulevaisuudessa. Mun mieliteot on jotain aivan käsittämätöntä, rakastan nykyään roskaruokaa. Eilenkin synttäreideni kunniaksi oli aika hakea McFeast ateria drive-inin kautta kotio, mieskin jo valittaa omasta vararenkaan alkavasta kasvusta. Viime viikon perjantaina oli taas saatava pizzaa, smetanapizzaa. Ja ah ne Prismassa myynnissä olevat valkosipulisuolakurkut, oi mitään ihanempaa ei enää olekkaan maailmassa. Tykkään tosin tämän roskaruoan lisäksi tomaateista ja maidosta, näitä menesi usempi litra sekä kilo. Onneksi on edes jonkinlainen itsehillintä tallella, varsinkin kun olen allerginen näille maukkailla punaisille ystävilleni. Tosin nyt en ole oireista kärsinyt, josta neuvolantäti aiemmin sanoikin "allergiat voivat raskauden aikana lieventyä tai kadota hetkellisesti kokonaan". Sama juttu maidon kanssa, kartoin kyseistä tuotetta kuin ruttoa, koska sain sillä tavaralla mahani aina kipeäksi ja sekaisin. Saanko nyt? EN!? Näin se raskaus sitten muuttaa ihmistä.

Sitten niihin hormoonihirviöihin ja meille muuttaneeseen Nukkumattiin (kaipaako kukaan voin lahjoittaa?). Voisin nukkua vaikka koko päivän, aivot ovat ajat sitten siirtyneet horrostilaan. Enkä voi sanoa että pitkät työpäivät ennen kesälomaa helpottaisivat tilannetta, valmistaudunko siihen tulevaan unettomuuteen? Liian "vähäiset" yöunet (8-10h) aiheuttavat sen, että saatan saada helpostikkin hermoromahduksen. Olen lapsesta asti ollut erittäin tempperamenttinen, ja nyt kun siihen lisätään nämä raskaushormoonit ja väsymys olen kahta kamalempi. Kiihdyn nollasta-sataan alle sadasosasekunnissa ja lasken kymmeniä kertoja päivässä kymmeneen. Eilen mieheni sai kuitenkin kärsiä mummini lisäksi hormonihirviön pyörremyrskystä, ja olen erittäin onnellinen siitä että pääsen lomalle. Purkasin ärsyyntymistä, kiukkua ja vihaa isoäidilleni 1.5tuntia puhelimessa. Tiedän ei tämä lapsellekaan tee hyvää, ja kärsin muutaman viikon päästä ennen aikaisista supistuksista ellen edes hetkellisesti pysty rauhoittumaan. Ja mitä tällainen kiukku sekä stressi edes voi vaikuttaa lapsen luonteeseen tai kehittymisestä puhumattakaan. Nyt vain huomisen jälkeen siirryn mielelläni hetkeksi pois työkuvioista, nautin rakkaan aviomieheni seurasta, lomasta, nukkumisesta ja ennen kaikki tästä pienestä kehittyvästä esikoisesta mahassani.

Odotus... rv 11 + 6

Onko niitä tulossa yksi vai kaksi? Onko lääkärit ja neuvola erehtynyt? Miksi mun maha on jo näin iso? Miltä se näyttää viikkoa ennen synnytystä? Onko tää edes normaalia? Keräänkö kuitenkin myös omia kiloja näin nopeasti?

Toiset sanoo sen olevan poika ja toiset veikkaavat sen olevan tyttö, onko sillä mitään väliä? Parhain kommentti mitä sain oli isoisäni "on se hyvä jos poika tulee, poikia tarvitaan sotaan?". Siis hetkonen mihinköhän sotaan? Ja jos olisi sota niin se ei tarttu aseeseen ennen kuin on 18 vuotias, jos silloinkaan oma on valintansa. Vanhojen miesten ajatuksenjuoksua on joskus hyvin vaikea ymmärtää, ja nyt en ymmärtänyt yhtään. Annettakoon tämä isoisälleni anteeksi, kyseessä kuitenkin sota-ajan lapsi. Luulen et useampi vanhempi ihminen vertaa tämän hetkistä poliittistatilannetta aikaan ennen toista maailmansotaa, enkä siitä heitä syytä. Mutta se siitä politiikasta, palaan takaisin aiheeseen.

Tosiaan ensimmäinen ultra on vasta 28.päivä, en millään jaksaisi odottaa sinne asti. Haluaisin jo tietää onko lapsia tulossa yksi vai kaksi? Tämä joka hetkinen arvailuleikki alkaa käymään hermoille, ja mieheni pohdinta kuinka niitä kuitenkin tulee jo kaksi. Itse olen kyllästynyt jo osittain kuuntelemaan näitä arvailuja, haluaisin kertoa ihmisille arvailujen sijaan. "Ei mummo siellä ei ole poika vaan se on tyttö", "Ei rakas mieheni niitä olikin vain yksi" tai "Ei hyvä ystäväni se olikin poika". Itsekin olen alkanut uskoa kahteen pikkuiseen, koska olen tällä hetkellä raskausviikoilla 11+6 ja mahani näyttää ajallisesti huitelevan huomattavasti pidemmällä. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy tai sitten kuvittelen.

Raskausviikko 11 + 4

Mitä ihmettä mun mahalle on tapahtunut? Ja odotanko kahta yhden sijaan? Sen tiedämme kahden pitkän viikon päästä. Hyvä siirtyä ultran jälkeen kahden viikon lomalle, saadaan miehen kanssa rauhassa miettiä ultrassa selviävää tietoa. Ainoa positiivinen asia tässä on se, että tiedän mahassa olevan kaiken kunnossa, koska saan jo nukkua konkreettisesti sen vieressä. Normaalipainoiselle ihmiselle tämä on suuri muutos, enkä tiedä miten tähän pitäisi asennoitua. Painoni on noussut noin 4,5 - 5,5 kg 11 viikossa, enkä ole saanut siitä terveydenhoitajalta noottia. Luulen siis olevan normaaleilla kehitysasteilla sen suhteen.