Ensikäynti neuvolassa

Takana ensimmäinen neuvola, josta en tullut hullua hurskaamaksi. Hieman sormenpää kosketusarkana kirjoittelen, kiitos hemoglobiinitestin. Äiti voi hyvin arvojen perusteella, kun pikkuisesta emme voi tietää tässä vaiheessa vielä mitään. Toisaalta voisin maksaa jälleen itseni kipeäksi ja käydä yksityisellä sörkittävänä, mutta onko siinä järkeä?

Miksi sitten haluaisin mennä yksityiselle ultraan? 
Koska haluan mielenrauhan, ja haluan todella tietää että siellä on kaikki kunnossa. No olenko sitten kokenut jotain mikä viittaisi siihen, ettei kaikki olisi kunnossa. No en ole en, raskaus on edennyt erittäin hyvin. Äiti tosin voi erittäin huonosti ja toivoo, että suussa maistuisi seuraavana päivänä jokin muukin kuin oksennus.
Se minkä takia haluaisin ultraan olisi, että saisin tietää kaiken olevan hyvin. Suurin syy kuitenkin on että haluaisin nähdä siellä olevan jotain pientä, haluaisin VAIN jotain konkreettista tälle maailmanlopun ololle. Lisäksi jos se mitenkään mahdollista olisi, niin tahtoisin tietää onko pikkuisia tulossa kaksi vai yksi. Kyllä luit aivan oikein, mahdollisuuteni kaksosiin on suuri. Olen juuri siinä sukupolvessa (hyppää aina yhden yli), että olen saattunut periä tämän mahdollisuuden rakkaalta äidiltäni. Lisäksi painoni on kauniisti noussut jo tässä vaiheessa raskautta 5,5 kg, sekä mahani on kasvanut huomattavasti. Jouduin sen takia tästä jo kertomaan esimiehelleni, vaikka mieluusti olisin pitänyt tiedon vielä jonkin aikaa itselläni.

Mainitsemani maailmanlopun olo voi enemmän kuin hyvin, en tiedä voisinko olla näistä oireista jopa "ylpeä". Monet puhuvat kuinka raskaus on ihanaa aikaa, ja mieheni jaksaa muistuttaa kuinka ihoni voi paremmin kuin ennen. Jep, oloni on kuin istuisin karusellissä (persusta jumiutunut penkkiin, enkä pääse pois. Palokunta tilattu mutta en ole kiireellinen tapaus), kurkkuuni on kasvanut oksennuksen makuinen omena, mahani on kuin ilmapallo ja kyllä ihoni voi huomattavasti paremmin kera finnien. Hehkeydeksi en tätä voi kuitenkaan sanoa, koska suurimman osan ajasta nieleskelen oksennusta, piereskelen kuin rekkamies (hajua en halua kuvailla, oloni on sen ansiosta aina kuvottava), ja vähäinenkin energisyys muutti kaksi viikkoa sitten eri osoitteeseen. Missä olet naiseuteni, kaipaan sinua, tulethan vielä takaisin?

Tää mamma poistuu nyt syömään itsensä ähkyksi, jos vain onnistuu. Niin ja aion ottaa "kauneusunet" eli nukun vähintään sen 9 tuntia, mikä ei tule riittämään kuin 3,5 tunniksi. Onneksi huomenna on jo keskiviikko, ja luojan kiitos vapulle!

Alkuraskauden kipuilua

Kuten jo aiemmassa tekstissä mainitsin, kärsin kovista kivuista joka sai minut lääkäriin kahteenkin otteeseen. Ihmiset puhuivat aina ennen kamalasta kivusta, joka sumentaa ajatukset ja näön. Ennen raskauttani en edes tiennyt mitä tuollainen kipu on, vaikka olen kärsinyt murtumasta, hammassärystä, kuukautiskivuista, nivelkivuista jne. Voin sanoa että edellä mainitsemani kivut ovat lastenleikkiä verrattuna niihin kipuihin joita koin kahden viikon ajan. Toki kivut lievittyivät pikku hiljaa sekä vähenivät.

 Sitten niihin kipuihin, jotka saivat pienen ihmisen suunniltaan. Kivut alkoivat kolmannella raskausviikolla torstai aamuna töissä, toimistotyötä tehdessä mahdollisuuteni kivun lievitykseen ovat kävely, särkylääke, istuminen tai työskentely seisten. Särkylääkkeitä vähän syövänä, ja niitä välttelevänä kokeilin kaikkea muuta ensin. Puolituntia kärvisteltyäni kipujen kanssa päädyin ottamaan särkylääkkeen, joka toi nautinnollisen olon vaikutuksen alettua. Lääkkeen vaikutuksen kadottua kivut tulivat takaisin torstai iltana nukkumaan mennessä, juoksin vessan ja sängyn väliä. Kipuille ei vain tuntunut tulevan loppua, särkylääkkeen vaikutusta odottaessa takerruin vessanlavuaariin kiinni ja kyyristyin alas. Kävin mielessäni kaikki mahdolliset kirosanat läpi mantrana sekä kyynelehdin. En päästänyt ääntäkään koko aikana, olisin todennäköisesti herättänyt huudollani seinänaapurimme tai koko kerroksen.

Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa kirjoitin, perjantaina kävin lääkärillä ja sain diagnoosin ärtyneestä suolesta. Lauantai aamuna tekemäni postiivinen raskaustesti sai vaihtamaan kipulääkityksen 500 mg Panadoliin Litalginin sijaan. Kipujen ollessa voimakkaat edelleen päädyin varaamaan gynekologille ajan sunnuntaille, josta sain kiireellisen lähetteen Kätilöopistolle. Gynekologi epäili kohdunulkoista raskautta, ja halusi tehdä hcg-arvoista verikokeen sekä laittaa minut seurantaan. 

Siirryimme lääkärin vastaanotolta miehen kanssa suoraan Kätiliopistolle, jossa ensimmäisenä minulle annettiin kaksi paperia. Ensimmäisessä oli mahdollisen leikkauksen varalta kyselylomake, toisessa luvan antaminen tietojen pyytämiseen muilta lääkäriasemilta. Papereita täyttäessä koin ahdistusta, ja pelkäsin entistä enemmän kaiken olevan pielessä. Hetken päästä päivystävä kätilö pyysi minut sisään ja teki haastattelun. Muutama kysymys jäi hyvin vahvasti mieleeni, mutta loput haastattelusta eivät jääneet muistiin.
"Kuinka koviksi kuvailisit kipujasi asteikolla 0-10, 0 on pienin ja 10 kovin?" Vastaukseni oli "kahdeksan".
"Oletko ottanut nyt jotain särkylääkettä?" Vastaukseni "Puolikkaan 1g Panadolin".

Jouduin takaisin käytävälle istumaan, ja jäin odottamaan verikokeita. Kaksi putkea verta ja lisää odottelua, olimme Kätiliopiston naistenklinikan päivystyksessä odottamassa ainakin 5 tuntia. Tulosten tultua ja päivystävän lääkärin saavuttua, pääsin uudestaan tutkimuksiin. Hcg-arvoksi oli mitattu 594.3, joka viittasi normaaliin raskauteen tasan viikolla 4. Sisätutkimuksen ja sieltä myös normaalin hedelmöittymisen merkit löydettyä, pääsin tutkimuspyödältä pois. Ultrassa tosin ei vielä löytynyt sitä pientä solupalloa, joka olisi vahvistanut raskauden täysin normaaliksi.

Sain tämän takia lähetteen uudelleen kiireellisiin verikokeisiin tiistaiksi, hieman neulatyyny olo oli tuolloin. Tiistaina uudelleen verikokeisiin mentäessä käsitaipeet olivat kuin, anteeksi nyt, nistillä. Isot mustelmat sekä neulanjälkiä molemmissa käsivarsissa, näytin hoitajalle käsivarteni ja kysyin kummasta otetaan. Hoitajan ilme oli näkemisen arvoinen, ja sanoin saavani mustelmia todella helposti. Hoitajan hetken arvottua, päätyi hän luomaan uuden kauniin neulanjäljen vasemman käden taipeeseen. Moni varmasti tietää kuinka ihanalta tuntuu, kun lyöt uudelleen tuoreen mustelman johonkin. Miettikää kun sellaiseen tökätään pienelle alueelle jotain erittäin terävää, silmissä sumeni täysin. Palkkioksi sain iloisen puhelun lääkäriltä iltapäivällä, hcg oli noussut normaalisti ja arvoni oli jo 1517. Kontrollit lopetettiin, mutta minua vannotettiin heti tulemaan päivystykseen kipujen pahetessa.

Nyt ensimmäinen kivuton yö takana, toivon ensi yön olevan samanlainen. Tosin nyt on tullut pahoinvointi ja närästys osaksi normaalia päivääni. Oksentelematta olen tähän asti selvinnyt, mutta päiväni ei etenisi ellen yökkäilisi ainakin sen neljä kertaa.

Ilmaa ja kuplia

Näin sanoi lääkäri ensimmäisistä oireista, nyt naurattaa tuolloin ei. Lääkäri puhuu suolitulehduksesta, ja laittaa verikokeisiin. Muutenkin piikkikammoisena ihmisenä ja peloissani vielä jostain  tulehduksesta, istuin yksin naama valkoisena odottamassa vuoronumeroiden vaihtumista. Viiden minuutin kiduttava odotus, ja verikokeiden jälkeen uudelleen odottamaan lääkärin vastaanottoa. 

Tulosten valmistuttua kiireellisenä, sain lopulta kutsun lääkärin huoneeseen. "Tulehdusarvot ovat normaalit, mutta valkosoluarvosi on hieman koholla." lääkärin huojentava kommentti. Valkosolujen lievä kohoaminen laitettiin allergioitteni syyksi, ja jatkoin elämääni normaalisti seuraavaan päivään. Kipulääkkeet jotka sain, eivät toimineetkaan kipuihin ja päädyin tekemään raskaustestin. 

Raskaustestiä tehdessäni varttia vaille seitsemän lauantai aamuna, heti plussan saaneena oli pakko hieroa silmiä ja katso uudelleen. Todella se on plussa tai siis raskaana. Ihanana vaimona hiippailen mieheni luokse ja herätän hänet, vilautan testin tulosta ja saan vastauksen "joo". Odotin hieman erilaisempaa kohtaamista asian kanssa, mutta mitä voimme olettaa perusluolamieheltä? Myöhemmin päivällä miehenkin ääni muuttui iloisemmaksia ja onnellisemmaksi. 

Ja pitihän testistä kuvakin ottaa, olisi se sen verran outo aamu muutenkin :)

1. raskaustesti

Voitte kuitenkin kuvitella, että aamuisen unenpöpperön takia jouduin tekemään oman mielenrauhani takia toisenkin testin. Joka myös plussasi heti, eli vahvasti ollaan raskaana. Siitäkin päädyin ottamaan kuvan.

2. raskaustesti