Alkuraskauden kipuilua

Kuten jo aiemmassa tekstissä mainitsin, kärsin kovista kivuista joka sai minut lääkäriin kahteenkin otteeseen. Ihmiset puhuivat aina ennen kamalasta kivusta, joka sumentaa ajatukset ja näön. Ennen raskauttani en edes tiennyt mitä tuollainen kipu on, vaikka olen kärsinyt murtumasta, hammassärystä, kuukautiskivuista, nivelkivuista jne. Voin sanoa että edellä mainitsemani kivut ovat lastenleikkiä verrattuna niihin kipuihin joita koin kahden viikon ajan. Toki kivut lievittyivät pikku hiljaa sekä vähenivät.

 Sitten niihin kipuihin, jotka saivat pienen ihmisen suunniltaan. Kivut alkoivat kolmannella raskausviikolla torstai aamuna töissä, toimistotyötä tehdessä mahdollisuuteni kivun lievitykseen ovat kävely, särkylääke, istuminen tai työskentely seisten. Särkylääkkeitä vähän syövänä, ja niitä välttelevänä kokeilin kaikkea muuta ensin. Puolituntia kärvisteltyäni kipujen kanssa päädyin ottamaan särkylääkkeen, joka toi nautinnollisen olon vaikutuksen alettua. Lääkkeen vaikutuksen kadottua kivut tulivat takaisin torstai iltana nukkumaan mennessä, juoksin vessan ja sängyn väliä. Kipuille ei vain tuntunut tulevan loppua, särkylääkkeen vaikutusta odottaessa takerruin vessanlavuaariin kiinni ja kyyristyin alas. Kävin mielessäni kaikki mahdolliset kirosanat läpi mantrana sekä kyynelehdin. En päästänyt ääntäkään koko aikana, olisin todennäköisesti herättänyt huudollani seinänaapurimme tai koko kerroksen.

Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa kirjoitin, perjantaina kävin lääkärillä ja sain diagnoosin ärtyneestä suolesta. Lauantai aamuna tekemäni postiivinen raskaustesti sai vaihtamaan kipulääkityksen 500 mg Panadoliin Litalginin sijaan. Kipujen ollessa voimakkaat edelleen päädyin varaamaan gynekologille ajan sunnuntaille, josta sain kiireellisen lähetteen Kätilöopistolle. Gynekologi epäili kohdunulkoista raskautta, ja halusi tehdä hcg-arvoista verikokeen sekä laittaa minut seurantaan. 

Siirryimme lääkärin vastaanotolta miehen kanssa suoraan Kätiliopistolle, jossa ensimmäisenä minulle annettiin kaksi paperia. Ensimmäisessä oli mahdollisen leikkauksen varalta kyselylomake, toisessa luvan antaminen tietojen pyytämiseen muilta lääkäriasemilta. Papereita täyttäessä koin ahdistusta, ja pelkäsin entistä enemmän kaiken olevan pielessä. Hetken päästä päivystävä kätilö pyysi minut sisään ja teki haastattelun. Muutama kysymys jäi hyvin vahvasti mieleeni, mutta loput haastattelusta eivät jääneet muistiin.
"Kuinka koviksi kuvailisit kipujasi asteikolla 0-10, 0 on pienin ja 10 kovin?" Vastaukseni oli "kahdeksan".
"Oletko ottanut nyt jotain särkylääkettä?" Vastaukseni "Puolikkaan 1g Panadolin".

Jouduin takaisin käytävälle istumaan, ja jäin odottamaan verikokeita. Kaksi putkea verta ja lisää odottelua, olimme Kätiliopiston naistenklinikan päivystyksessä odottamassa ainakin 5 tuntia. Tulosten tultua ja päivystävän lääkärin saavuttua, pääsin uudestaan tutkimuksiin. Hcg-arvoksi oli mitattu 594.3, joka viittasi normaaliin raskauteen tasan viikolla 4. Sisätutkimuksen ja sieltä myös normaalin hedelmöittymisen merkit löydettyä, pääsin tutkimuspyödältä pois. Ultrassa tosin ei vielä löytynyt sitä pientä solupalloa, joka olisi vahvistanut raskauden täysin normaaliksi.

Sain tämän takia lähetteen uudelleen kiireellisiin verikokeisiin tiistaiksi, hieman neulatyyny olo oli tuolloin. Tiistaina uudelleen verikokeisiin mentäessä käsitaipeet olivat kuin, anteeksi nyt, nistillä. Isot mustelmat sekä neulanjälkiä molemmissa käsivarsissa, näytin hoitajalle käsivarteni ja kysyin kummasta otetaan. Hoitajan ilme oli näkemisen arvoinen, ja sanoin saavani mustelmia todella helposti. Hoitajan hetken arvottua, päätyi hän luomaan uuden kauniin neulanjäljen vasemman käden taipeeseen. Moni varmasti tietää kuinka ihanalta tuntuu, kun lyöt uudelleen tuoreen mustelman johonkin. Miettikää kun sellaiseen tökätään pienelle alueelle jotain erittäin terävää, silmissä sumeni täysin. Palkkioksi sain iloisen puhelun lääkäriltä iltapäivällä, hcg oli noussut normaalisti ja arvoni oli jo 1517. Kontrollit lopetettiin, mutta minua vannotettiin heti tulemaan päivystykseen kipujen pahetessa.

Nyt ensimmäinen kivuton yö takana, toivon ensi yön olevan samanlainen. Tosin nyt on tullut pahoinvointi ja närästys osaksi normaalia päivääni. Oksentelematta olen tähän asti selvinnyt, mutta päiväni ei etenisi ellen yökkäilisi ainakin sen neljä kertaa.